Erasmus-matka Alankomaihin

Kuusi nuorta aikuista ja kaksi ohjaajaa lähtivät tutustumaan Alankomaiden nuorisojärjestöön ja paikalliseen toimintaan. Matka toteutettiin Erasmus+ akkreditoinnin nuorten liikkuvuushankkeen kautta.

Toukokuun toisena sunnuntaina koitti äitienpäivä, mutta päivän ohjelmaan ei tällä kertaa kuulunut mummolassa kahvittelua. Kuuden pirkanmaalaisen nuoren ja kahden Numan työntekijän oli aika lähteä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matka alkoi Tampereen rautatieasemalta jännittyneen innostuneissa tunnelmissa. 

Matkakohteena oli tämä pyöräilijöiden, tuulimyllyjen ja juuston luvattu maa, Alankomaat. Lentokoneen ilmaisten antimien rohkaisemana astuimme ulos Hollannin pääkaupungissa, Amsterdamissa. Tässä kuuluisassa kaupungissa emme kuitenkaan tulisi viettämään muutamaa tuntia enempää. Rankan matkustuspäivän jälkeen saavuimme vihdoin Het Loon hotellille pienehkössä Apeldoornin kaupungissa.

Rankan päivän lisäksi vastaanotto Apeldoornin rautatieasemalla oli ikävä, kun törmäsimme meitä kuvaavaan, naureskelevaan jonneen. Reissun lopuksi muistomme kaupungista olivat tästä huolimatta positiiviset.

Amazing Race

Hotelli loi loistavat puutteet antoisille yöunille, kunhan puuttuvien pyyhkeiden saaga oli saatu päätökseen. Seuraavana päivänä oltiinkin jo uusin voimin valmiita Amazing Race-tyyliseen koitokseen kahden joukkueen kesken.

Ilman puhelimia vieraassa maassa seikkaillessa pääsi hyvin näkemään ja ihastelemaan täkäläistä arkkitehtuuria ja kulttuuria. Matka osoittautui kuitenkin myös huomattavan raskaaksi molemmille joukkueille; paikallisen puiston sijainti tuotti merkittäviä ongelmia osallistujille.

Jotenkin tästä kuitenkin selvittiin. Pitkän ja uuvuttavan päivän jälkeen osallistujia odotti myös palkinto; maittava annos paikallisessa ravintola Rechtissä. Ruoka maistui hyvin kaikille, ja oli omiaan nostattamaan jaksamisia taas uudelle tasolle.

Korak

Apeldoornissa meitä vastaanottamassa oli paikallinen toipumisakatemia Korak. Paikalliset, niin työntekijät kuin asiakkaat, ottivat meidät lämmöllä vastaan. Pääsimme myös esittelemään heille Suomea tekemämme esityksen avulla. Läpi käytiin niin ruoka- kuin urheilukulttuuriakin, muotia, mökkeilyä, meemejä ja Niilo22:sta unohtamatta.

Korakilaiset ottivat meidät mukaan ohjelmaansa, ja pääsimme toisella toipumislaitoksella vierailun lisäksi esimerkiksi pelaamaan hauskoja tutustumisleikkejä. Alkuviikosta miinusta tosin toivat köyhät leipälounaat. Asia kuitenkin parani, ja keskiviikkona ja  perjantaina saimme syötäväksi Korakilla tehtyä keittoa.

Nijmegen

Reissun aikana päästiin seikkailemaan hieman Apeldoornin ulkopuolellakin, nimittäin läheisessä, hieman isommassa, Nijmegenin kaupungissa. Kaupungissa meidät vallitsikin heti kotoisan suvaitseva ilmapiiri, joka sai hetkeksi Apeldoornissa tapahtuneen ikävän välikohtauksen kaikkoamaan mielestä. 

Nijmegenissä pääsimme käymään Lumenilla, turvallisessa kohtaamispaikassa henkisten oireiden kanssa kärsiville. Koskettavien kertomusten lisäksi pääsimme tapaamaan mieleenpainuvan Darkon, yhteyshenkilömme Lumenilla.

Onneksemme ennen junan lähtöä ehti vielä käydä viimeisissä auki olevissa kaupoissa Nijmegenin keskustassa, ja löytöjäkin tehtiin videopeleistä hiuslenksuihin.

Ongelmiltakaan ei vältytty; matkalla kohteeseen juna päätti hajota useammankin kerran. Onneksi aika sujui leppoisasti keskellä ei mitään ollessakin, huumorin ja ikkunasta näkyvien hevosten avustuksella.

Raatimies

Paikallisella ammattiopistolla pääsimme tapaamaan jopa julkisuudesta tuttua raatimiestä. Tämä naispuolinen henkilö jäi kaikkien mieleen, ja tapaaminen loi uskoa ja valoa kuormittavan matkan keskellä. Ammattiopistolla pääsimme myös tutustumaan hieman sen sisällä toimivaan nuorisotilaan.

Naurattihan se

Huumoria matkalta ei puuttunut, ja hyvä yhteishenki ja leppoisa tunnelma auttoi jaksamaan vastoinkäymisten läpi.

Naurun aihetta saatiin mm. paikallisesta kielestä, joka sointui suloisen humoristisesti suomalaisen korvaan. Muistakaamme ikuisesti suosikkimme “wifi in de trein”.

Lopputunnelmat

Matkan jälkeen tunnelmia purkaessa läpi puski selvästi uupumus ja omien rajojen ylittäminen. Reissu oli kuitenkin antoisa, avartava, ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. 

Matka oli oiva työväline auttamaan osallistujia konkretisoimaan omia, ja muiden, rajoja. Se myös näytti monelle, miten he kykenevät enempään kuin luulivatkaan. Erään nuoren sanoin itsestään oppi paljon, kun oli viikon putkeen epämukavuusalueella.

Naurua riitti, itkuilta ei vältytty. Matka oli loistava tilaisuus näyttämään ja opettamaan paljon mukana oleville nuorille. Paikallisia herkkuja, kuten vohveleita ja juustokuutioita, on ikävä edelleen. 

Täysin ei vielä tätäkään kirjoittaessa ole palauduttu, vaikka jalat ovatkin jo toipuneet. Osa itsestä on ehkä vielä jumissa Apeldoornin kesäisissä maisemissa. Kuormittavasta reissusta palautuminen on selvästi vaikea prosessi monelle mukana olleelle, etenkin kun kotona odottavat kiireet, velvollisuudet ja stressorit yhdistetään arkeen palaamiseen.

Kokonaiskuva reissusta on kuitenkin haikean positiivinen. Yksi nuori sai jopa selkoa tulevaisuuden ammatinvalintaan liittyen, mikä on ehdottomasti suuri voitto. Matkan jälkeen oli ilo palata kotiin hyvin raskaalta reissulta, mutta ei reissua silti vaihtaisi pois. Monelle se oli suuri saavutus, jonka läpi jaksaminen varmasti tuo itsevarmuutta ja -tietoisuutta vielä pitkäksi aikaa. 

Kirjoittajat: Matkan nuoret aikuiset sekä ohjaajat