Aikuisoppijoiden seikkailu Espanjassa

Joskus asiat eivät mene kuten on suunniteltu. Kokemus voi silti olla upea ja osoittaa kaksi asiaa: esteet ylitetään ja matka on tärkeämpi kuin määränpää. Lue Tepin kirjoittama päiväkirja aikuisoppijoiden seikkailusta Espanjaan, kohdeorganisaationa Escuela Oficial de Idiomas de Loja. Matka on osa Erasmus+ akkreditoinnin mahdollistamia liikkuvuusmatkoja aikuiskoulutuksen alalla.

Kohteena tällä kertaa Loja Andaluciassa, Espanjassa.

Matkamme alkoi lentoyhtiön työnseisauksesta johtuen vasta päivän verran suunniteltua myöhemmin eli tiistaina 22.11.2022. Tapasimme toisemme Helsinki-Vantaalla aamunkoitossa ja fiilis oli odottavan innostunut. Monikaan ei ollut koronavuosien jälkeen matkannut ulkomaille, ja olipa mukanamme vielä aivan ensikertalainenkin matkustamisessa.

Ostimme hieman matkaevästä, ja sitten check-iniä kohti lompsista. Finnairin edellisen päivän suorat lentomme, oli vaihdettu lennettäväksi Lontoon kautta, emmekä osanneet ajatella mitä kaikkea tästä vielä osaksemme koituisi. Yhdellä seurueemme jäsenellä oli matkustusasiakirjana virallinen henkilöllisyystodistus, joka on aivan käypäinen asiakirja matkustettaessa EU:n sisällä, mutta Lontoossa kyseinen todistus ei kelpaa enää. Yllättäen Finnairilta löytyikin kaksi paikkaa suoralle lennolle, ja näin joutui ryhmämme jakaantumaan. Eikä siinä mitään, kohtaamme toisemme sitten Malagassa, Lontoon kautta lentävien ohjaajien kone laskeutuu kolmen tunnin kuluttua Malagan kentälle suoran lennon saapumisesta.

Lontoon kone valmiina ottamaan matkustajat kyytiin.

Turvatarkastuksen jälkeen hyvästelimme toisemme ja jatkoimme matkaamme lähtöporteille. Lentomme lähtivät ajallaan, mutta saavuimme Lontooseen myöhässä. Tästä johtuen myöhästyimme jatko lennoltamme Malagaan. Myös Heathrown lentokentällä oli työnseisauksesta johtuvia viivytyksiä ja jouduimme jonottamaan pitkiä aikoja turvatarkastuksissa sekä lippujonoissa. Saimme kuitenkin puhelimitse yhteyden Suomeen ja lentoyhtiömme asiakaspalvelijaan, joka buukkasi meidät uudelle lennolle. Tällä välin toinen osa ryhmästämme laskeutui ajallaan Malagan lentoasemalle. Saimme lennot illaksi Madridin kautta Malagaan ja laskeutumisaikamme oli merkitty 21.15 paikallista aikaa. Onneksi matkapuhelimilla pystyimme ottamaan yhteyttä vastaanottavan organisaation edustajiin, ja siirtämään sovittua illallistapaamista hieman. Myös asuntomme vuokraaja oli ymmärtäväinen ja lupasi odottaa meitä kirjautumista varten myöhään iltaan.

Aika Heathrowlla kului siirrellen aikatauluja puhelimitse ja odottaen lähtöportin numeron ilmaantumista kentän näytöille. Aika kului ja pian saimme nähdä huonon tuurimme jatkuvan. Lipuissamme oli koneen vaihtoaikaa Madridissa puolitoista tuntia, ja nyt saimme kuulla koneemme Lontoosta lähtevän tunnin myöhässä. Jännitys ja hermostuneisuus alkoi vallata mieliämme, olimmehan juuri kovalla työllä saaneet ilmoitettua uusista aikatauluista sekä autovuokraamoon, vastaanottavalle organisaatiolle sekä asunnon välittäjälle. Soitimme vielä kerran lentoyhtiömme asiakaspalveluun, josta meitä rauhoiteltiin, ehditte koneeseen kyllä. Siirryimme lähtö porteille täynnä epävarmuutta, turvattomuutta lisäsi lisäksi se että porukkamme oli hajaantunut osin Malagaan ja osin meidän porukkaamme jota nyt lennätettiin pitkin maailmaa myöhässä suunnitelmista.

Puolet porukasta pääsi sujuvasti Málagaan ja toiset lensivät Lontoon ja Madridin kautta.

Laskeuduimme Madridiin tunnin myöhässä aikataulusta, ja päästyämme ulos koneesta oli meillä 20 minuuttia aikaa jatkolennolle siirtymiseen. Jatkolennolle siirtyminen vaati turvatarkastuksen sekä juna matkan toiseen terminaaliin. Arvatenkaan ei meillä ollut minkäänlaista mahdollisuutta ehtiä lennolle. Olimme jo aika voimattomia kaiken juoksemisen jäljiltä, lisäksi ensimmäinen lentomme oli lähtenyt jo 13 tuntia aiemmin Helsinki-Vantaalta. Nälkä, väsymys, ja ärtymys alkoi painaa matkalaisia. Silti oli otettava puhelinta kauniiseen käteen ja alettava nyt jo kolmannen kerran siirtämään sovittuja tapaamisia Malagaan, Granadaan sekä Lojaan. Kaiken tämän lisäksi oli alettava järjestämään majoitusta paitsi meille Madridiin, niin myös seurueellemme Malagassa.

Málagaan päässeet onnistuivat löytämään illalliseksi paellaa.

Málagaan päässeille etsittiin majoitus nopeasti, Suomesta käsin kv-koordinaattorin tuella. Hotellin hissin peilistä löytyi yksi tämän matkan opetuksista, kuin tilauksesta!

Viimein kello 23.30 paikallista aikaa istuimme lentokenttä hotellin ravintolan buffetissa, lentoliput seuraavalle aamulle taskussa, sekä tietoisina siitä että toinen puoli porukastamme ovat myös turvallisesti saaneet majoituksen järjestymään. Vatsa täynnä ja suihkun kautta levolle. Kyllä tuntui hyvältä saada päivä päätökseen.

Toisena reissupäivänä koko porukka heräsi jo Espanjasta. Tässä auringonnousu Málagassa.

Herätys kello pärähti soimaan Madridissa klo 4.30. Neljän tunnin unet eivät riittäneet palautumiseen edellisen päivän koitoksista, mutta ylös oli noustava, koneet eivät odota, se oli opittu! Lentomme lähti ajallaan, ja olimme intoa täynnä ilmoittaessamme muulle seurueelle pääsevämme vihdoin Malagaan. Lento oli lyhyt, ja Malagassa aurinko paistoi ja lämmitti mieliämme. Autovuokraamosta haimme espanjalaisen Seatin ja sitten hakemaan kyytiin loppu porukkaamme. Voi sitä ilon määrää kun viimein olimme samassa porukassa ja oikeassa kohteessa! Mieliala korkealla lähdimme ajelemaan kohti Granadaa, mikään ei enää voisi pilata reissuamme! Malagan porukka oli saanut hotellissa aamiaista mutta Madridissa sitä ei ollut lähtöaikaamme vielä tarjolla. Miten hyvältä maistuikaan hieman ennen paikallisten siestaa klo 13 nautittu aamiainen, paistettua choritsoa, munia, lohkoperunoita ja tuoretta leipää…

Porukka koossa viimeinkin.

Asuntomme Granadassa oli aivan huikea. Rakennus oli valmistunut  1300-luvulla ja oli kerta kaikkiaan vaikuttava ilmestys. Jokaiselle oli oma makuuhuone, oli kaksi terassia, ja kolme kylpyhuonetta. Ikkunoista avautui näkymä historiallisesti tärkeään ja erittäin vaikuttavaan Alhambran linnoitukseen. Koti katumme oli ahdas kuja, eikä lähistöllä ollut parkkipaikkoja. Tämä parkkipaikkojen vähyys on iso ongelma Granadassa ja useat paikalliset pitävätkin usein useamman perheen kimppa autoja, joita sitten sovitusti saa jokainen vuorollaan käyttää.

Ryhmälle osui tällä kertaa poikkeuksellisen kaunis majapaikka.

Vihdoin keskiviikkoiltana pääsimme kohdeorganisaation luokse Lojaan. Olimme jo matkalla Granadaan nähneet Lojan laakson vuoristomoottoritietä ajaessamme, ja olimme haltioituneita näkemästämme. Loja sijaitsi kahden vuoren välissä, ja oli ollut osa vanhaa islamilaista kuningaskuntaa arabialaisvalloittajien ajalta. Tuolta ajalta oli vielä jäljellä joitakin linnoituksen osia. Meidät otettiin vastaan erittäin lämpimästi, tuli tunne että olimme odotettuja vieraita. Pikaisten esittelyjen jälkeen lähdimme paikallisten kanssa katselemaan kylää, kiipesimme näköalapaikalle joka on ollut muinoin tähystyspaikkana. Meille kerrottiin paikan historiasta, ja samalla kerroimme toisillemme työstämme ja itsestämme. Vastaan ottava organisaatiomme oli eräänlainen kielikoulu. Opiskelijoita oli kaiken ikäisiä ja pääkielet olivat englanti ja ranska, mutta muitakin kieliä koulussa opetettiin. Espanjalaiseen tapaan oli koulussa vielä opetusta meikäläisittäin aika myöhäiseen ajankohtaan, klo 21 asti. Saimme tutustua paikallisessa vankilassa työskentelevään opettajaan, ja koska matkassamme oli mukana rikos- ja päihdetaustaisia kokemusasiantuntijoita oli mielenkiintoista keskustella myös maidemme välisistä tavoista ja käytänteistä rikosseuraamusalalla. Keskustelua käytiin myös päihdepolitiikasta, muutoksista siinä ja kulttuurissa. 

Kohdeorganisaationa kielikoulu Escuela de Idiomas Oficial de Loja

Pääsimme vielä kielikoulun sulkeuduttua tutustumaan erityislasten kouluun, joka oli tietyllä tapaa kylän ylpeys, ja yhteisöllisyyden kiteytymä. Erityiskoulu, joka toimii montesori-periaatetta hyödyntäen, oli  saanut alkunsa kun kyläläiset erityislasten vanhemmat verkostoituivat ja yhdistyivät keskenään. Aiemmin oli pitänyt matkata Lojasta joko Granadaan tai Malagaan jossa lähimmät erityiskoulut sijaitsivat. Kumpaankin on kuitenkin matkaa Lojasta yli 50 km. Lasten vanhemmat perustivat yhdistyksen, valikoivat joukostaan jäsenistön, palkkasivat omilla varoillaan yhdenopettajan, ja tästä kaikki alkoi. Verkostoituneet vanhemmat alkoivat tiedottamaan toiminnastaan, ja kertoivat tilanteestaan, ja pikkuhiljaa alkoivat ihmiset näkemään erityiskoulussa tarpeen jota olisi syytä tukea. Vuonna 2018 otti koulu ja sen toiminta harppauksen eteenpäin, kun kaupunki lahjoitti koululle tilat ilmaiseksi 30 vuoden ajaksi ilmaiseksi käyttöön. Uudet tilat sijaitsevat isossa kolmekerroksisessa rakennuksessa jossa oli hissi. Samalla yhdistyksen nimi vaihtui ja opetettavia pystyttiin pikkuhiljaa lisäämään aiemmasta kymmenestä oppilaasta nykyiseen reiluun sataan. Koulua on remontoitu pikkuhiljaa lahjoitusvaroilla ja tarvikkeilla vastaamaan tarpeita. Kyläläiset ovat vuosittain mukana järjestämässä varainkeruutapahtumia, ja paikalliset yrittäjät ovat tukeneet sekä työllä että materiaaleilla koulua. Koulussa löytyy mm. montesori-luokka tarpeineen, askarteluluokka, fysioterapiasali, puheterapiahuoneita, lepohuonetta, ja musiikkiterapiahuonetta soittimineen. Kaikissa tiloissa on otettu huomioon esteettömyys, äänieristys ja muut toimintaan liittyvät seikat. Koulussa työskentelee noin kymmenen opettajaa, joista osa on itse opetettavien lasten vanhempia. Tuntui aivan mahtavalta aistia järjestön johtajan kiitollisuus,  kunnioitus ja ylpeys  yhteisöään kohtaan ja monta kertaa vierailumme aikana hän mainitsi kuka lahjoitti mitäkin, ja että ilman tätä kollektiivista apua ei koulua olisi olemassa nykyisellään ainakaan. Yhteisöllisyys teki todella vaikutuksen. 

Heidi, Tepi ja Tuula espanjalaismaisemissa.

Väsymys alkoi painamaan jo porukkaamme. Olimmehan nukkuneet vain neljä tuntia edellisenä yönä ja silti olleet liikkeellä koko päivän. Lähdimme ajamaan kohti majapaikkaamme 22.30, väsyneinä ja nälkäisinä. Mielessä pyöri sänky ja lepo mutta matkaa Granadaan oli noin tunnin verran. Pimeä vuoristomoottoritie tarjosi kuitenkin vielä jännitystä. Moottoritiellä tiellemme osui ilmi liekeissä oleva täysperävaunurekka, joka tukki kummatkin kaistat meidän suuntaamme, mutta pääsimme tuurilla kiertämään palavan ajoneuvon. Granadaan päästyämme etsimme maksullisen parkkihallin, sillä muita pysäköintipaikkoja ei ollut. Jos on meillä Suomessa pysäköinti kallista, niin ei se halpaa ole Granadassakaan - alle vuorokauden pysäköinti maksoi lähes kolmekymmentä euroa. Matkaa majapaikkaamme oli parkkihallista noin kilometrin verran, ja matkalla oli paljon ravintoloita, ikäväksemme niiden keittiö olivat sulkeutumassa, eikä meille myyty edes take away -annoksia. Eräs kebab-paikka oli kuitenkin vielä avoinna ja istuimme tilaamaan ruokaa. Annostemme valmistamisessa tässä yhden miehen pyörittämässä paikassa kului jonkin aikaa, ja saimme nyt ensimmäistä kertaa koko päivän aikana istuutua alas ja koota keskenämme päivän kulkua ja antia. Kaikki olivat väsymyksestä ja nälästä huolimatta erittäin tyytyväisiä, innostuneita ja yllättyneitä kuulemastaan ja näkemästään. Erityisesti yhteisöllisyys joka vallitsi Lojan erityiskoulun ympärillä puhututti meitä. Tarkastelimme myös digitaalisista lähtökohdista päiväämme, olimme hyödyntäneet älypuhelimen sovelluksia niin kielen kääntämisessä, kuin navigoinnissa, ja ruokapaikkojen etsinnöissä. Lisäksi jokainen oli käynnyt keskusteluja vieraalla kielellä!

Torstaiaamuna saimme nukkua hieman pidempään, kahvia talossa onneksi oli valmiina, ja sen voimalla virittäydyimme aikuisoppija Hyden Porvoon kokemusasiantuntijaopiskelijoille järjestämään etäluentohetkeen. Teknisessä toteutuksessa oli hieman haasteita, mutta taas järjestyi tilaisuus oppia uutta ja selättää haasteet. Kaikki saatiin paikalle, osa Teamsin ja osa WhatsApp-videopuhelun kautta. Kun tilaisuus oli ohitse, laitettiin kimpsut ja kampsut kiireen vilkkaa kasaan, sillä pieni nälkä ja muu ohjelma painoi päälle. Löydettiin matkalla autolla aivan upea iranilainen ravintola. Masut täynnä hypättiin automme kyytiin, ja nyt osasimme vaihtaa jopa auton tietokoneen suomenkieliseksi. Navigaattoriin Lojan osoite ja nokka kohti kohdeorganisaation osoittamaa paikkaa.

Tällä kertaa vuorossa oli tutustuminen paikalliseen ammattikouluun ja sen ravintolalinjaan. Opettajina hääri kolme huippukokkia, joiden ravintola oli juuri saanut Michelin-tähden. Paikalla oli kielikoulun oppilaita, jotka toimivat kääntäjinä kokkien espanjan ja meidän englantimme välillä. Kokit valmistivat tapaksia hurjan monimutkaisilla tavoilla. Raaka aineet olivat sinänsä tuttuja, mutta työskentely tekniikat ja miten monimutkaisesti eri ainesosat valmisteltiin oli uutta. Meille oli myös valmisteltu sähköinen sivu, josta pystyimme seuraamaan reseptejä. Taas oli älypuhelin kova sana! Pääsimme myös lopuksi maistelemaan näitä herkkuja ja tutustumaan oppilaisiin. Ihania kohtaamisia paitsi opettajan, niin myös kielikoululaisten kanssa. Kielikoululaisten ikä vaihteli noin 15 ja 70 vuoden välillä, ja puheen sorinaa oli ilo kuulla ja tuottaa, monet olivat kiinnostuneita Suomesta ja halukkaita juttelemaan meidän kanssa englanniksi. Tilaisuus loppui noin puoli kahdeksalta illalla, ja yhdessä väsynyt retkikuntamme teki päätöksen, että lähdemme ruokakauppaan ja kohti majapaikkaamme, jotta voisimme käydä läpi kaikkea kokemaamme rauhassa yhdessä ja valmistaa eväitä seuraavan päivän paluumatkaa varten.

Kävimme hakemassa paikallisia herkkuja kaupasta, kerkesipä sitä käväisemään paikallisessa sekatavarakaupassakin tuliaisostoksilla. Pääsimme ”kotiimme” Granadaan ja laitettiin pöytä koreaksi. Oli ihana istua ekan kerran koko reissun aikana porukalla yhdessä hetki. Jokaisella oli kiireestä ja kommelluksista huolimatta reissusta vain hyvää sanottavaa, paljon oli tullut uutta, ja uusia kokemuksia kerätty reppuun. Pohdittiin myös yhdessä miten internet ja älylaitteet ovat kutistaneet maailman jokaisen taskuun. Jo älypuhelimella pääsee pitkälle ja tavoittaa ihmisiä ympärimaailmaa ja voi kokoustaa reaaliajassa ja videokuvalla.

Granadan kaunista katukuvaa.

Perjantai aamu tervehti meitä auringon paisteella, ja tuskin kukaan meistä olisi ollut halukas vielä palaamaan sohjoiseen Helsinkiin, mutta niin vain oli reissumme tullut kotiinpaluupisteeseen. Menomatkan käänteistä johtuen lähdimme liikkeelle jo hyvissä ajoin. Olimme ottaneet matkustaessamme tavaksi pitää toivelaulukonserttia, eli jokainen valitsi vuorollaan kappaleen, jota sitten soitettiin auton äänentoisto laitteiden kautta bluetoothilla yhdistettynä. Näin matka sujui rattoisasti ja jokaisen musiikkimaku tuli huomioitua. Pääsimme Malagaan suunnitellussa aikataulussa, ja auton palautuskin sujui ongelmitta. Olimme hyvissä ajoin jo lähtö-portilla ja vielä ehdimme kentältä napata jotain pientä viemistä koti-Suomeen. Lento lähti ja laskeutui ajallaan ja oli hyvästien aika Helsinki-Vantaalla. Reissu oli opettavainen ja jokainen oli hyvien yöunien tarpeessa.

Matkalla Málagan lentokentälle

Tepi Salo

Digiohjaaja Kokemusasiantuntijat verkossa -hankkeessa