Tiistai Belgiassa

Tämä päivä oli sen verran täynnä ohjelmaa, ettei kävely paikasta toiseen eri reittejä käyttäen ollut enää toimiva vaihtoehto. Joten piti keksiä ratkaisu, joka oli tietysti joukkoliikenne. Eilen illalla piti siis selvittää mikä olisi paras ja edukkain tapa hoitaa matkat. Tähän olin saanut Elsiltä vinkin ja tämän pohjalta tutkin paikallisen julkisen liikenteen sivuja, josta löysin turisteille suunnatun matkakortin, jolla saa matkustaa tietyn aikaa niin paljon kuin haluaa (kyseisen yhtiön kulkuvälineillä.) Illalla en enää jaksanut lähteä korttia ostamaan, joten se jäi aamuun. Aamulla piti olla jo ajoissa tapaamassa Elsiä, joten liikaa aikaa ei aamulla ollut. Onneksi kyseisen kortin sai asemalta, joka sijaitsee aivan hotellini vieressä ja myyntipiste aukesi jo puoli seitsemältä. Ehdin hakea kortin siis ennen seitsemää alkavaa aamupalaa ja syödä aamupalani kaikessa rauhassa ennen kuin piti lähteä opettelemaan paikallisen raitiovaunun käyttöä (Raitiovaunut menevät Brysselissä monin paikoin maan alla, mutta täällä on kuitenkin erikseen metrokin).

Tavattuani Elsin asemalla suuntasimme vierailulle vastaavaa työtä tekevään organisaatioon nimeltä Maks vzw. Kyseinen organisaatio järjestää esimerkiksi kursseja, joissa opetellaan tietokoneen käyttöä. He myös auttavat ihmisiä perusasioiden kuten kielen, matematiikan ja muiden perustaitojen kanssa. Näiden lisäksi he myös kartoittavat ihmisen tilanteen ja suunnittelevat polkua mitä kautta kyseinen ihminen saataisiin työllistettyä. Heillä on myös Media-alalle liittyvää koulutusta, jossa ihmisille opetetaan digitaalisia taitoja, kuten videon editointia (helpolla tavalla) ja samalla ihmiset pääset harjoittelemaan ryhmätyötaitoja. Projekteina heillä on esimerkiksi vaikean taustan omaavan ihmisen tarinan tuominen videon muodossa nähtäville. Kohteena heillä on pitkään työttömänä olleet ihmiset, joista pääosa on maahanmuuttajia. Heillä oli useampi toimipiste kyseisellä vähän köyhemmällä alueella ja pääsin tutustumaan kahteen toimipisteeseen ja niiden toimintaan. Aika täällä oli kuitenkin kohtuu lyhyt, mutta sain silti paljon informaatiota heidän toiminnastaan ja havaitsin että siellä on paljon samanlaisia elementtejä kuin meidän työssämme Suomessa.

Vierailun päätyttyä Maks vzw:ssä Els ehdotti, että pyöräilisimme seuraavaan paikkaan. Hetken epäröityäni tartuin kuitenkin ehdotukseen ja hetkeä myöhemmin olikin kaupunkipyörän selässä ajamassa Elsin kanssa kohti seuraavaa kohdetta, joka oli COOVI. COOVissa on tarjolla ainakin koulutusta ravintola-alalle ja toisen asteen peruskoulutusta, ilmeisesti myös jotain muutakin. Kyseessä oli aika iso kokonaisuus vähän kauempana keskustasta. COOVissa minä tapasin Martinin, joka kouluttaa kokkikoulutukseen osallistuville opiskelijoille kieltä sekä matematiikka, eli perustaitoja. Martin työsti oppilaan kanssa reseptiä, sen pohjalta mitä oppilas oli kirjoittanut kyseisestä omasta maasta peräisin olevasta ruoka-annoksesta. Martin kertoi, että alkutilanne vaihtelee todella paljon, jotkut saattavat vain vähän kuvata ruokaa, kun taas toisilla on jo kohtuullisen valmis resepti heti alkuun. Tästä Martin lähtee yhteistyössä opiskelijan kanssa työstämään reseptiä sellaiseen kuntoon, että ainesosien määrät ovat oikein, työvaiheet on kuvattu sekä tarvittavat työvälineet on listattu. Kun Martin käy läpi reseptin tekemistä opiskelijan kanssa hän samalla saa tärkeää tietoa oppilaan kyvystä lukea, kirjoittaa ja laskea. Opetuksessa ja asioiden selventämisessä Martin käytti paljon kuvia ja konkreettisia asioita kuten jauhopussia. Opetusympäristönä näkisin tuollaisen käytännön paikan olevan hyvä, koska tällöin opiskelijat yhdistävät asioita ravintola-alan arkeen. COOVI tarjoaa eritasoisia ravintola-alan koulutuksia ja koulutus määrä pitkälti minkälaisiin hommiin ravintola-alalle voi hakea. Opiskelija voi myös valita joko ravintola tai laitoskeittiö opiskelut. COOVIsta riittäisi paljon enemmänkin kerrottavaa eri koulutuksista ja millaisia töitä ne mahdollistavat, mutta tekstistä tulisi liian pitkä niin jätettäköön ne nyt kertomatta.

Lounaan söin COOVIssa ja sen jälkeen matkani suuntautui tuttuun paikkaan Huis van het Nederlands, ensin metrolla ja sitten raitiovaunulla. Siellä minua odotti Hollanin kielikurssi, jota piti Veronique. Kurssin tarkoitus oli opettaa maahanmuuttajille kielen alkeita. Veronique oli ottanut läsnäoloni huomioon ja saapuessani paikalle (tunti oli jo alkanut) kurssilaiset arvuuttelivat mistä maasta minä olen kotoisin ja mitä kieltä minä puhuisin. Paljon tuli veikkauksia, eikä Suomi ollut niistä yksikään. Lopulta siis jouduin itse kertomaan sekä näyttämään kartalta mistä minä tulen. Kurssi halusi kuulla, miten Suomessa sanotaan hyvää päivää, kerroin heille tämän ja he yrittivät aika huonolla menestyksellä saada toistettua kyseiset sanat. Tämän jälkeen Veronique näytti opiskelijoille erilaisia kuvia ja he arvuuttelivat, olisivatko kyseiset kuvat suomesta vai ei. Oppilaat halusivat myös kuulla muutaman kuvan kohteen suomenkieliset nimet (joten ehkä joku heistä osaa nyt sanoa poro tai karhu 😊 ). Näiden jälkeen oppilaille annettiin myös tabletin käyttöharjoitus, jossa he etsivät internetistä tietoa Suomesta. Tämän jälkeen oli pieni kahvitauko. Tauon jälkeen oli lukuharjoituksia, joihin minäkin pääsin osallistumaan. Nopeasti havaitsin että kyseisen kielen sanat lausutaan hyvin pitkälti samalla tavalla kuin suomen kielessä, joten olin aika hyvä lukuharjoituksissa näin kylmiltään 😁. Kurssilla oli rento ja mukava ilmapiiri, mutta kuitenkin hyvin opettavainen. Ihmisillä oli selkeästi halu oppia vaikka välillä se tuntui olevan todella raskasta. 

Vaikka takana oli jo pitkähkö ja mielenkiintoinen päivä ja normaali työpäiväkin oli jo päättynyt, odotti minua vielä illalla toinen kielikurssi Aroma-nimisessä paikassa, jossa oli erilaisia luokka-/ opetustiloja. Kyseessä piti olla toisenlainen kielikurssi vielä heikommin osaaville. Kurssin opettajana toimii Manna. Kuitenkaan kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan ja kun pääsin paikalle, sain Mannan kollegalta Johanilta kuulla, että Manna on sairaana ja kurssi on peruttu. Hetken Johanin kanssa juteltuani hän kertoi, että pitää itse kielikurssia ja olisin tervetullut seuraamaan hänen kurssiaan, jos vain haluaisin. No olinhan itseni jo paikalle raahannut, niin miksikös ei. Johanin oppilaat olivat erittäin vähällä kielitaidolla, osa ei osannut edes lukea tai kirjoittaa omaa äidinkieltään, joten opetuksessa käytettävät keinot olivat aika mielenkiintoisia. Johan käytti alussa perusasioiden opettamiseen tuoleja ja sijoittumista niihin nähden. Hän kertoi hollanniksi mitä haluaa ihmisten tekevät, tyyliin menkää tuolinen taakse jne. Eli käytännön harjoitteilla ja useilla toistoilla opeteltiin peruskäsitteitä. Välillä tuoleja laitettiin jonoon ja tällöin saatiin käytyä läpi käsitteitä ensimmäinen, keskimmäinen, viimeinen. Johanin käyttämistä menetelmistä voisi kirjoittaa useammankin blogijulkaisun, mutta nekin jätän nyt kirjoittamatta tänne. Paljon Johan käytti opetuksessa kuvia ja konkreettisia asioita kielen opetuksessa. Esimerkiksi erilaisia säätiloja kuvien avulla. 

Alkuviikko täällä Brysselissä: De zon Schijnt