Ihmiseltä ihmiselle

Vaikka pandemiatilanne ei ole vielä täysin hellittänyt, toivoa ja mahdollisuuksia on taas ilmassa liikkuvuustoimintojen toteuttamaksi. Tässä postauksessa Kimmo kertoo kokemuksistaan liikkuvuusmatkalta Ateenaan heinäkuussa 2021. 

Matka

Ensimmäinen lentomatka lähes puoleentoista vuoteen. Tuntuu omituiselta, vaikka kaikki sujui kuten satoja kertoja aiemminkin. Matkan kommelluksista jäi mieleen suomalainen asiakas, joka ei ollut millään hyväksyä sitä, että lennolla tarjottavaan kahviin ei ollut saatavilla kauramaitoa. Toimintaympäristö muuttuu, ihminen pysyy samana.

Perille saavuin alkuillasta. Aurinko lämmitti yhä lähes 30 asteen edestä. Hyppäsin metroon ja ajelin lähipysäkilleni Omoniaan. Monet alueen taloista seisovat yhä luurankoina pystyssä, tyhjinä ja elottomina. Samaan aikaan kaduilla asunnottomat pitävät omia leirejään hylättyjen talojen edustalla auringolta suojassa. Hotelli on pieni ja siisti ja henkilökunta hyvin ystävällistä. Tästä on hyvä aloittaa elämäni ensimmäinen job shadowing -matka.

Koronan runteleva vaikutus oli mahdollista nähdä keskustakadulla.

Korona

Koronaluvut Kreikassa ovat melko korkeat. Rajoituksia on yhä enemmän kuin Suomessa, mutta niitä noudatetaan sattumanvaraisesti. Käymme hoitamassa asioita vastaanottavan yhdistyksen työntekijän kanssa julkisen palvelun toimipisteessä. Kaikkialla lukee isolla, että asiointi vain ajanvarauksella. Ulkona on pitkä jono ihmisiä. Kellään ei ole ajanvarausta, ja jono liikkuu ripeästi. Ihmiset saavat asiansa hoidettua. Ei taida olla ihan niin tarkkaa sitten kuitenkaan.

Vaikka Kreikan valtio on yhä taloudellisesti haastavassa tilanteessa, korona-aikana valtio on tukenut paljon ihmisiä ja yrityksiä. Osa ihmisistä jotka eivät ole voineet tehdä työtään koronan vuoksi on saanut suurempia korvauksia valtiolta kuin he saavat normaalisti palkaksi. Pohdimme hetken, millä rahoilla se kaikki on pystytty tekemään ja miten siihen lainatut rahat joskus pystyttäisiin maksamaan takaisin.

Toimintaolosuhteet

Kreikkalaisten kouluttautumisaste on noussut 2000-luvulla kohisten, ja maa on jo ottanut Suomen lähes kiinni. Erityisesti nuoret ovat hyvin kouluttautuneita ja kielitaitoisia. Sen sijaan korkea työttömyys piinaa yhä maata, ja erityisesti nuorisotyöttömyys on jäänyt hyvin korkealle tasolle, 35-40 %:iin. Hyvin koulutettua henkilöstöä onkin melko helppo saada. Freedomgate työllistää tällä hetkellä kaksi päätoimista psykologia. Lisäksi hyvin motivoituneita ja koulutettuja vapaaehtoisia on tarjolla paljon.

Järjestöille ei ole käytettävissä samanlaisia julkisia rahoitusinstrumentteja kuin Suomessa. Siksi monet järjestöt toimivat pitkälti vapaaehtoispohjalta ja lahjoitusten varassa. EU-rahoituksia kuitenkin haetaan aktiivisesti, ja nytkin Freedomgatella on käynnissä useita Erasmus+ -hankkeita. Myös julkiset tahot ovat huomanneet sinnikkään järjestön ja alkaneet ostaa siltä koulutusta henkilöstölleen. Tämä on monin tavoin hyvin arvokasta. Järjestö pystyy tätä kautta vaikuttamaan suoraan esimerkiksi vankien olosuhteisiin, kun heidän parissaan työskentelevät työntekijät oppivat huomioimaan enemmän asioita kuten vankien lähipiirin. Samalla Freedomgaten asema aikuiskoulutusta tarjoavana organisaationa vahvistuu.

Ihmiseltä ihmiselle

Näen viikon aikana paljon kiinnostavia tapoja kohdata ihmisiä. Apua viedään ihmisten luokse autolla jalkautuen, sosiaalinen yritys työllistää rikostaustaisia ja antaa heille uuden alun. Tuntuu kuitenkin että eniten opin itse keskusteluistamme Tinan ja Marian kanssa, jotka johtavat järjestöä. He osaavat kuvata asioita niin elävästi yksittäisten ihmisten tilanteen kautta. Miten toisesta EU-maasta Kreikkaan muuttanut ihminen syyllistyttyään Suomen mittakaavassa varsin pieneen rikokseen joutuu heti ensikertalaisena vankilaan useiksi vuosiksi. (Kreikan vankiluvut eivät ole Euroopan kärkikastia mutta kaksinkertaiset Suomeen verrattuna kuitenkin.) Ja päästyään ulos hän ei saakaan enää oleskelulupaa, joten hän ei voi käydä töissä eikä saada sosiaaliturvaa. Tuomion jälkiseuraamusten vuoksi hänen on kuitenkin pysyttävä maassa. Miten hänen tulisi siis elää (rikoksia tekemättä), kun elantoaan ei voi saada mistään laillisesti? Samanlaisia loukkuja tuntuu olevan ihmisen tiellä kovin helposti, kun eri järjestelmät eivät toimi yhtään yhteen keskenään. Vaikka Suomessakin järjestelmien yhteen sovittaminen usein sakkaa, niin tuntee kyllä melkein noloutta siinä, miten hyvin julkiset järjestelmät kuitenkin toimivat eteläiseen EU-kumppaniin nähden.

Kimmo ja Tina

Viikko solahtaa keskusteluissa ja tutustumisissa ihan hetkessä. Muistiin jää monta hankeideaa, joita sovitaan vietävän yhdessä eteenpäin tulevilla hakukierroksilla. Aika liikuttunut olo jää, kun hyppään viimeisenä ohjelmapäivänä metroon ja saattamaan tullut Tina jää laiturille. Ihania ihmisiä.