Job shadowing-matka Irlantiin

Valo-Valmennusyhdistys on Erasmus+ akkeditoitu organisaatio aikuiskoulutuksen alalla. Valo koordinoi konsortiota, jossa kansainvälisiä oppimiskokemuksia suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä Silta-Valmennusyhdistyksen, Porin Sininauhan, Rauman seudun katulähetyksen, MIELI tukitalon ja Y-Säätiön kanssa.

Tässä blogitekstissä Rauman Seudun Katulähetyksen valmentaja Katja Pakkala kertoo liikkuvuusmatkastaan Irlantiin. Katjan päivittäiseen työhön kuuluu aikuisoppijoiden tukeminen epämuodollisissa oppimisympäristöissä ravintola- ja catering-alalla sekä puhtaanapitoalalla. Matkan sisältö oli monipuolinen ja mahdollisti useita ammatillisia havaintoja.  

Su 4.12.22

Lento Suomesta lähti ajallaan ja perillä Dublinissa olin 17.40 paikallista aikaa. Minulla piti olla hyvä aika etsiä bussipysäkki. No, matkalaukkujen saapuminen hihnalle vei yli tunnin. Meinasi iskeä kiire/paniikki, koska bussi eteenpäin kohti Waterfordia lähtisi klo 19.00. Nopeasti kolmioleipä kioskista ja sain neuvot missä zone 16 on. Vettä satoi kaatamalla ja hölkkäsin kassini kanssa kohti pysäkkiä. Löysin mielestäni oikean paikan, mutta lähtevissä busseissa ei ollut oikeaa koodia. Kysyin jälleen neuvoja ja jäin odottamaan oikeaa bussia. Lopulta bussi tuli (myöhässä) ja pääsin jatkamaan matkaani. Istuin täydessä bussissa lähes kolme tuntia ja saavuin pimeään, kosteaan iltaan, kaakkois-Irlantiin. 

     
 

Ma 5.12.

Runsaan aamupalan jälkeen lähdin kohti ensimmäistä tapaamista. Lähdin kävellen kohti Manor St John Youth Serviceä. Matkalla navigaattori päätti, että tarvitsen hieman pidemmän reitin ja kiersin asuinalueen kautta. Keskus sijaitsee kukkulan päällä, joten menomatka oli kunnon ylämäkeä. 

Manor St John Youth Service on voittoa tavoittelematon organisaatio. He tarjoavat progressiivista nuorisopalvelua, johon sisältyy koulutusta, vapaa-ajan aktiviteettejä ja erilaisia kursseja oman alueen ihmisille. Yksi esimerkki kurssista on Sexual & General Health. Se on tarkoitettu kaikille alueen nuorille (10-25-vuotiaille), jotka tarvitsevat tukea ja tietoa terveyteen, seksiin, seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. 

Koulutuksen osalta pääpaino heillä on tarjota alueen nuorille koulutusta, että he suorittaisivat tason 4. Koulutukseen osallistuu 12 hengen ryhmä, joka jaetaan aina puoliksi. Toinen puoli opiskelee teoriaa ja toinen puoli tekee käytännön töitä keittiössä tai puutarhassa. Osallistujat ovat koulunsa keskeyttäneitä nuoria 16-vuotiaita tai vanhempia. Monella heistä on kasautuneita haasteita. Esimerkiksi päihteet ovat merkittävä ongelma alueella ja päihteidenkäyttö voi myös periytyä vanhemmilta nuorille. Nuorella voi olla tunne, että kukaan ei välitä, ja huonojen koulukokemuksien takia itsetunto oppijana on matala. Osa osallistujista on ”nepsy”-nuoria ja heille räätälöidään oppiminen pieninä paloina. Kirjalliset tehtävät tehdään pienryhmissä ja sen jälkeen he pääsevät pelaamaan jalkapalloa tai painimaan. Sisäurheilutila on vieressä ja painikerho myös samassa pihapiirissä. 

Heillä käy tarvittaessa erityisopettaja auttamassa luki- ja kirjoitusvaikeuksissa kerran viikossa. Tälläkin hetkellä heillä on 16-vuotias nuori, joka ei osannut kuin vähän kirjoittaa, eikä osannut käyttää ollenkaan tietokonetta. Nyt he käyttävät Wordiä avukseen kirjoittamisen opettelussa. Erilaiset toiminnot, kuten punainen viiva väärin kirjoitetun sanan alla, tukevat harjoittelua. Työ on hyvin samankaltaista, mitä itse teen Raumalla. Paikan esitteli Maria Kennedy, joka on keskuksen koordinaattori.  Sain seurata pienryhmän toimintaa atk-luokassa. He tekivät ryhmätyötä tarjoilusta ja opettaja auttoi heitä siinä. 

Korona toi myös heille haasteita ja Maria jakoi alueen kirkoissa ryhmäläisille raaka-ainepussit ja kokki opasti ryhmää etänä, jotta saivat tehtyä ruokaa ja oppivat samalla tekemään sitä myös poikkeusolojen aikana. He myös rakensivat kasvihuoneen ja kasvattavat nykyään paljon kasviksia omaan käyttöönsä. Heillä on isot tilat ja he pystyivät osakseen myös kokoontumaan liikuntasalissa, jotta turvavälit säilyivät. 

Ti 6.12.

Tiistaina suuntasin Ozanam Streetille, Waterfordissa. Siellä on WWETB:n aikuiskoulutuskeskus. Minut otettiin taas todella ystävällisesti vastaan ja tarjottiin kupillinen teetä, kun odottelin opettajan saapumista paikalla. Juttelin heidän koordinaattorinsa kanssa hetken, mitä kaikkia palveluja he tarjoavat. Heillä on myös tarjolla nuorille ja aikuisille koulunsa keskeyttäneille, BTEi (back to eduction initiative) joka tarjoaa osa-aikaisia kursseja, jotta he pystyisivät suorittamaan tason neljä ja viisi sertifikaatin. Koulutus on ilmainen ja sen rahoittaa Irlannin valtio ja Euroopan sosiaalirahasto. He voivat suorittaa kursseja esimerkiksi ravintola-alalta, lastenhoidosta ja kirjanpidosta. Nuorille järjestetään työharjoittelupaikkoja ja opettaja käy heitä ohjaamassa ja tukemassa vähintään kerran viikossa. Jälleen huomasin paljon yhteistä oman työnkuvani kanssa. Oppijat saavat myös tukea ja apua itse oppimiseen. Heillä käy erityisopettaja kerran viikossa ja aineen opettajat auttavat myös opinnoissa, huomioiden yksilölliset tarpeet.

Minä pääsin seuraamaan Jackie Browin ohjaamille tunneille. Aamulla oli harrastusryhmä, joka teki irlantilaista jouluruokaa. Kahdella heistä oli oma henkilökohtainen avustaja mukana. Oli todella hienoa nähdä miten avustajat toimivat, koska olen itse kouluttanut avustajia Suomessa. Ryhmässä oli mukava tunnelma ja he kyselivät paljon Suomesta ja meidän jouluruuista. He kuorivat juureksia, paloittelivat ja soseuttivat. He myös valmistivat riisimuro/suklaapaloja jälkiruuaksi. He saivat ruuat mukaansa ja saivat nauttia ne kotona.

Lounastauolla tapasin Deborah Butlerin, joka oli keskuksen johtaja. Hän oli aivan mahtava persoona. Hän kertoi heidän keskuksen toiminnasta ja antoi paljon materiaalia koko heidän toiminnastaan, miten heille haetaan, mitä hyötyä kursseille osallistumalla saavutetaan. Heillä on myös aikuisille suunnattu kirjallisuuskurssi, joka tarjoaa opetusta digitaitoihin. Heillä on paljon aikuisia, jotka eivät osaa käyttää tietokonetta lainkaan tai osaaminen on tosi heikkoa. Heillä on keskuksessa tietokoneluokkia, jossa opetus tapahtuu ja taas huomioidaan oppijat yksilöinä, vaikka opetus tapahtuu ryhmässä. Näiden ihmisten työn saaminen on haastavaa, koska jo hakemukset tehdään suurimmaksi osaksi sähköisenä. 

Keskustelimme myös tämänhetkisestä tilanteesta. Irlannin valtio tarjosi myös koronan myötä lisärahaa yksinäisyyden poistoon ja erilaisten harrasteryhmien järjestämiseen. Irlantiinkin oli saapunut paljon ihmisiä Ukrainasta ja heille keskus järjesti mm. kielikursseja. Irlannissa valtio tarjosi ukrainalaisille heti täydet sosiaalietuudet. 

Iltapäivällä Jackie ohjasi vieläkin heikompi taitoisille vähän samanlaisen jouluruuan valmistuksen kuin aamulla. Tässä ryhmässä kaikilla oli oma henkilökohtainen avustaja. Kuuntelimme joululauluja ja väki lauleskeli mukana. Oli todella hienoa päästä seuraamaan heidän kurssejaan. 

    

Ke 7.12.

Keskiviikkona matkasin pikavuorolla New Rossiin. Onneksi Paul Fallon, joka oli WWETB:n yhteyshenkilö, tuli hakemaan linja-autoasemalta. Olisin muuten saanut kävellä kolme kilometriä keskukselle. Pääsin siis tutustumaan Helen Duffin opastuksella ravintolakokeiksi opiskelevien tunnille. He valmistivat irlantilaista ”puddingia”, joka on melko täyttävä leivonnainen. Siihen tuli voita, sokeria, munia, kirsikoita, rusinoita, manteleita ja tietysti Guinness olutta, toki 0%:sta. Taikina jätettiin yön yli tekeytymään ja paistettiin seuraavana päivänä vesihauteessa. He valmistivat myös Palvova-tornia varten marenkipohjat. Lounastauon jälkeen he kokosivat piparkakkutaloja. Koristelu ja tornin kokoaminen oli seuraavan päivän töitä.

Opiskelijat käyvät ensin asiat teoriassa läpi, sitten he harjoittelevat asian ja lopuksi he osoittavat, miten ovat asian oppineet. Käytännössä heillä oli aina näyttö asiakokonaisuudesta, ja sen suoritettuaan siirtyvät seuraavaan asiaan. Opetukseen osallistuvien pitää sitoutua opetukseen yhdeksi lukuvuodeksi. Tämä tietysti lisäsi heidän motivaatiotaan. He saavat uusia tietoja ja taitoja ja se auttaa teitä työllistymään.

Keittiö oli opetuskeittiö, mutta he tiskasivat tiskinsä käsin. Suomessa ammattikeittiössä pitää olla nopea suurkeittiöastianpesukone. Siivouksessakin oli suuria eroja. Yritin kertoa heille ”vedettömästä siivouksesta” ja myönsivät että se osa-alue kaipaisi enemmän huomiota. He olivat kyllä puhuneet puhdistusalan kurssien järjestämisestä. 

  

To 8.12.

Irlannissa oli ensimmäinen pakkasaamu tänä vuonna. Pakkanen ei ole heillä kovinkaan yleistä ja aiheuttaa ongelmia, koska heillä ei ole mm. talvirenkaita tai muitakaan talvikunnossapitoon tarvittavia välineitä.

Bussi Tramoreen siis lähti myöhässä, kun linja-autoaseman portti oli jäätynyt. Onneksi osasin jäädä oikealla pysäkillä pois bussin kyydistä. Irlannissa pitää olla tarkkana siitä kummalla puolen tietä pysäkki on!

Tramoressa oli keskus, jossa toimii monenlaisia erilaisia työpajoja. Heillä oli puuverstas, musiikkipaja ja tietysti opetuskeittiö. Osa kurssilaisista ei päässyt paikalle, koska tiet olivat jäässä. Pääsin mukaan kirjallisuuden kurssille, missä tehdään myös ruokaa. He opettelevat lukemaan reseptejä ja tekevät myös erilaisia pieniä kirjallisia tehtäviä. Olan Power toimi kurssin opettajana. Hän on koulutukseltaan ravintolakokki ja hän oli todella taitava sekä ohjaamaan että tekemään.

Ryhmä teki pareittain ruokaa. Alkuruuaksi oli tomaattikeittoa, pääruuaksi täytettyä broilerinrintaa ja jälkiruuaksi voitaikinaleivonnainen, joka valmistettiin hieman eri tavalla.

He toimivat hienosti pareittain ja kyselivät tarvittaessa neuvoja. Osa heistä oli maahanmuuttajia ja oppivat myös samalla englantia, kun puhuivat keskenään. He myös pakkasivat valmistamansa ruuan mukaansa ja söivät ne kotona.

Lounastauolla Áine Whelan kierrätti minua heidän keskuksessaan ja kertoi mitä kaikkea heillä tapahtuu. Heille ohjautuu ihmisiä sosiaalitoimiston kautta, jos siellä muistetaan kertoa keskuksen toiminnasta. He markkinoivat toimintaansa jakamalla esitteitä, mainostamalla Facebookissa ja kohtaamalla ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Ihmiset tulivat myös keskukseen omaehtoisesti, kun olivat kuulleet siitä ystäviltään. 

Koordinaattori haastattelee aina uudet tulijat ja he suunnittelevat, mitä ihminen tarvitsee parantaakseen työllistymistään. Yleensä he valitsevat yhden kurssin kerrallaan, mutta voivat valita useamman, jos kursseilla on tilaa. He saavat apua työnhaussa ja tarvittavien kaavakkeiden täytössä. 

Lähdin kohti Dublinia osallistuen samalla ”Aikuisten erityinen tuki ja ohjaus kurssille”. Opetus tapahtuu verkossa ja todella hyvin pystyin osallistumaan siihen hieman kauempaakin. Käsittelimme mm aikuisten perustaitoja. Tämä sopi todella hyvin viikon teemaan.

Vierailu Irlannissa antoi paljon ajatuksia ja vinkkejä omaan työhön. Toki työni on paljolti samankaltaista mitä keskukset tekivät isommassa mittakaavassa. Itse ohjaan yleensä yhtä tai kahta ihmistä kerrallaan eri kohteissa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, yhtä bussikuskia lukuun ottamatta. Vaikka kotimatka olikin hieman oletettua pidempi, koska Dublinin lentokenttä oli muutaman tunnin kiinni, oli matkani Irlantiin upea mahdollisuus ja antoi itselleni itseluottamusta toimia yksin työmatkalla, myös ulkomailla.

Kirjoittaja: Katja Pakkala, Rauman Seudun Katulähetys