Oppi viisaasta johtamisesta

Valo-Valmennusyhdistyksen toimitusjohtaja Kimmo Kumlander kävi Ateenassa job shadowing -matkalla. Matkan mahdollisti liikkuvuusrahoitus aikuiskoulutuksen Erasmus+ akkreditoinnin puitteissa. Tämä matka on hyvä esimerkki siitä, kuinka job shadowing tarjoaa oppimisen ja strategisen yhteistyön kehittämismahdollisuuksia johtotehtävissä toimiville henkilöille.

Pääsin vierailemaan pitkällä job shadowing -vierailulla tärkeässä kumppanuusorganisaatiossamme FreedomGatessa. Tärkeimpiä tavoitteitani oli oppia, millaisia mahdollisuuksia haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on oppimiseen Kreikassa, miten tämä työ on organisoitu ja millä tavoin toimii ja miten johdetaan organisaatiota, jonka tehtävä on tällaista koulutusta järjestää.

Matka tarjosi uskomattomat mahdollisuudet tutustua kreikkalaiseen toimintakulttuuriin, johtamisfilosofioihin, organisaatioihin ja ihmisiin. Seuraamalla FreedomGaten johtajaa työssä pääsin tapaamaan mm. paikallisen opetusministeriön virkamiehiä, YK-järjestöjen johtavia toimihenkilöitä, keskeisiä filantrooppisia tahoja sekä lukuisten kansalaisjärjestöjen aktiiveja.

Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki se, millaisella sydämellä kaikki ihmiset vaikuttivat työtään tekevän. Resurssit ovat vähissä, kansallinen infrastruktuuri monin paikoin puutteellinen ja rahoitus on koottava pienistä puroista. Kaikesta tästä huolimatta kaikki ihmiset tekevät työtä suurella sydämellä yhteisen päämäärän eteen ja jakavat omastaan milloin pitkien keskusteluiden merkeissä, milloin yhteisen herkullisen ruokapöydän äärellä.

Paljon keskusteltiin henkilöstön johtamisesta ja motivoimisesta. Kreikassa ei ole vieläkään merkittävää työvoimapulaa ainakaan niillä aloilla, joita nyt tarkasteltiin. Työvoimaa on siis kohtuullisesti saatavissa. On kuitenkin äärimmäisen tärkeä löytää juuri oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin. Tässä Freedomgate oli onnistunut nähdäkseni erinomaisesti. Yhteishenki työyhteisössä oli vahva, ja päivittäinen johtaminen oli ihmisten keskustelua arjessa. Toisaalta oli hetkiä jolloin johtaja halusi erikseen keskustella työtehtävistä tai jostakin onnistumisesta/haasteesta työntekijän kanssa. Näissä hetkissä roolitus oli hyvin selkeä, mutta vuorovaikutus myönteistä ja eteenpäin katsovaa.

Merkittävässä asemassa vierailulla oli myös kreikkalainen yhteisöllisyys. Kokoonnuimme monena aamuna yhteisen pöydän ääreen lähikahvilan herkkujen ääreen keskustelemaan ja suunnittelemaan tulevia työtehtäviä. Kävimme yhdessä myös illallisella koko ryhmällä. Puhetta ja naurua riitti, vaikka aiheet olivat monin paikoin vakaviakin. Työyhteisön vahva yhteisöllisyys kantoi hienosti myös vaikeina hetkinä, ja sitä yhteisöllisyyttä rakennettiin tietoisesti arjen kohtaamisissa.

Pääsin myös tutustumaan niin ryhmien vetämiseen, kansainvälisiin vieraisiin, kumppaneiden kanssa tehtävään yhteistyöhön kuin moneen muuhun käytännön työtehtävään ruohonjuuritasolla. Koska omassa arjessa tällaisiin askareihin pystyy yhä harvemmin osallistumaan, pidin tätä oppia äärimmäisen arvokkaana ja kiinnostavana.

Koska Kreikassa on käytössä varsin pienet resurssit yksittäisen toimijan työhön omiimme nähden, oli todella mielenkiintoista tutustua toimijoiden väliseen ekosysteemiin, jossa jokaisella on oma selkeä tehtävänsä ja toimijat yhdessä pyrkivät löytämään kokonaisvaltaisesti ratkaisut haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tarpeisiin. Tähän meidän olisi hyvä Suomessakin entistä useammin pyrkiä. Jokaisella toimijalla ei tarvitse olla omia johtajia, omia psykologeja, omia lääkäreitä, omia opettajia jne., vaan työtä ja osaamista voidaan jakaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Tästä ekosysteemijohtamisesta sain paljon eväitä omaan työhöni.

Ja tietenkin pitkällä jaksolla myös kulttuuriin tutustuminen oli äärimmäisen mielenkiintoista. Olin valinnut puolivahingossa asuinpaikaksi erittäin varakkaan seudun airbnb-asunnon. Lukuisia kertoja ihmiset nauroivat minulle ääneen, kun vastasin missä asun. Boheemi habitukseni ei ilmeisesti oikein sopinut heidän kuvaansa majapaikkani statuksesta. Pääsin harjoittelemaan myös arkisia taitoja hyvin omasta arjesta poikkeavassa ympäristössä ruoanlaitosta pyykinpesuun ja kuivaukseen jne. Tämä tavalliseen arkeen tutustuminen poikkesi selvästi lyhyistä vaihdoista, joilla arkea ei juurikaan ehdi syntyä. Pidin tätä oppia todella merkityksellisenä osana vaihtoani.

Eniten opin silti matkalla viisaasta johtamisesta. Siitä, miten kokemus ja ihmisten parissa arjessa vietetty aika rakentaa ihmisten yhteisöä, joka on vahva ja yhtenäinen myös hankalissa hetkissä. Kävimme lukuisia pitkiä keskusteluita organisaation johtajan kanssa, joissa itse olin vahvasti vastaanottavassa roolissa. Toivon ja haluan uskoa, että oppiminen oli silti vastavuoroista ja pystyimme johtajina ja organisaatioina kehittymään vaihtojaksoni aikana.