Job shadowing-matka Irlantiin

Su 16 - Ma 17.4

Matkani Irlannin Wexfordiin alkoi sunnuntai-iltapäivänä. Yövyin sunnuntain ja maanantain välisen yön lentokenttähotellissa, sillä lentoni lähti jo klo 7:10. Hotellilta oli näppärä ja ilmainen bussikuljetus lentokentälle.

Lentokentällä kaikki meni sujuvasti. Myös itse lento sujui hyvin. Minua hieman jännitti matkan kulku, sillä minulla oli vaihto Tukholmassa. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin. Kun olin Dublinissa, hyppäsin bussiin, joka vei minut Wexfordiin. Bussimatka kesti noin kolme tuntia. Bussista ulos päästyäni hotelille oli onneksi vain noin 5 minuutin kävelymatka. Päivä oli ollut hyvin pitkä, mutta olin siitä huolimatta melko virkeänä. Hotelli oli Crown quarter. Paikka oli siisti ja moderni, mutta alakerrassa sijaitsevan baarin takia siellä oli välillä aika kova melu. Nukuin kuitenkin jokaisen yö erittäin hyvin.

Ti 18.4.

Tiistaiaamusta Paul tuli hakemaan minut läheiseltä juna-asemalta. Paul toimi oppaanani Job Shadowing -viikon ajan. Lähdimme yhdessä WWETB:n (Waterford and Wexford Education and Training Board) kokoontumiseen Myrphy’s Barniin. Paikalla oli WWETB:n työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita. Porukka ei ollut nähnyt tosiaan yhtä aikaa Koronan jälkeen. Ihmiset keskustelivat ja puheita pidettiin. Lähes kaikki tulivat esittäytymään ja jutustelemaan minulle. Kaikki olivat todella ystävällisiä.

Tapahtuman jälkeen lähdin Bridinin mukaan, joka oli toinen oppaani. Myös Nancy liittyi seuraamme. Ensin menimme katsomaan puutarhaprojektia. Siellä oli joukko naisia hoitamassa puutarhaa yhden ohjaajan opastuksella. Tekeminen oli todella yhteisöllistä. Ihmiset kertoivat saaneensa sieltä seuraa ja sosiaalisia kontakteja. Puutarhassa puuhastelun kerrottiin myös rauhoittavan.

Seuraavaksi menimme Ramsgrange Men's Shediin, joka oli miehien oma yhteisöllinen paja. Siellä miehet tekevät puusta kaikenlaista, kuten koriste-esineitä ja linnunpönttöjä. Sosiaalinen aspekti oli myös siellä suuressa roolissa. Alkuun joimme kahvit ja teet sekä söimme heidän valmistamaansa kakkua. Teehetken jälkeen miehet esittelivät innoissaan tiloja ja näyttivät, miten erilaisia laitteita käytetään. Pääsimme myös kokeilemaan esimerkiksi hiomalaitetta. Miehet kertoivat, että olen ensimmäinen nainen heidän paikassaan, joka käyttää kyseistä laitetta. Sain lahjaksi pienen puisen linnun.

Seuraavaksi lähdimme lounaalle upealle Hook Head -majakalle. Maisemat olivat todella kauniit. Lounaalla keskustelimme heidän ja meidän toiminnoistaan. Myös koulutusjärjestelmät, harrastelijateatterit ja korona olivat puheenaiheita. Syömisen ja keskustelujen jälkeen Bridin kuskasi minut takaisin lähelle hotelliani.

Ke 19.4.

Keskiviikkona Paul tuli taas hakemaan minut juna-asemalta. Lähdimme Waterfordiin, jossas WWETB:lla on myös toimintaa. Matka kesti noin tunnin. Siellä on heidän aikuiskoulutuskeskus. Paikan koordinaattori kertoi heidän toiminnastaan ja minä taas meidän omastamme. Heillä oli paljon erilaisia kursseja eri tasoille. Jutusteluhetken jälkeen pääsin osallistumaan kokkauskurssille. Teimme banaanileipää. Myös kanacurrya oli tarkoitus tehdä, mutta sen tekemiseen en kerennyt enää osallistua. Ryhmässä oli todella yhteisöllinen meininki ja kaikki auttoivat tosiaan. Myös vitsailua tuntui olevan paljon. Tauolla kävin ”opettajien huoneessa”, jossa keskustelin myös muiden ohjaajien ja opettajien kanssa. Kaikki olivat jälleen todella ystävällisiä. Annoin tuliaiset, joka olivat salmiakkia, suklaata ja kirja. Kirja kertoo hauskalla tavalla suomalaisesta kulttuurista. Ihmiset nauroivat kirjan jutuille ja suklaa maistui.

Kokkaushetken jälkeen lähdimme Paulin ja Koordinaattori Maryn kanssa kävelylle ja lounaalle. Lounaalla kävimme pubissa, jossa ruoka oli hyvin maukasta. Lounaan jälkeen menimme tutustumaan paikkaan, joka tarjoaa tukea ja toimintaa ihmisille, jolla on päihdetaustaa. Asiakkaille on tarjolla paljon erilaisia toimintaa, kuten meditaatiota, ryhmäterapiaa ja huonekalujen tuunausta. He yrittävät saada asiakkaita töihin. He pyrkivät tarjoamaan asiakkaille mahdollisuuksia kokeilla tai työllistyä haluamilleen aloille. Heillä on hyvin laajat verkostot eri työnantajiin. Kävimme tutustumassa verstaaseen, jossa huonekaluja tuunattiin. Ihastelimme niitä.

Ihastelin tätä imuria ja kehuin, kuinka söpö se on. Sitä hieman ihmeteltiin ja kerrottiin, että Irlannissa lähes jokaisessa kodissa on Henry Hoover. Pääsin myös tutustumaan it-kurssin vetäjään. Hän kertoi älypuhelimien työllistävän paljon. Kerroin meillä olevan ihan sama homma. Päivän päätteeksi jäin vielä omatoimisesti tutustumaan Waterfordin kaupunkiin. Ihailin kaupungin hienoja seinämaalauksia ja kävin taidegalleriassa. Illasta tulin takaisin bussilla.

To 20.4.

Torstaina suuntasimme kohti Hevostallia Bridinin kanssa, jossa oli tarjolla avustettua ratsastusta. Pääsin kuulemaan heidän toiminnastaan ja osallistumaan kolmelle tunnillekin. Paikka oli hyvin mielenkiintoinen ja selvästi hyvin tärkeä heidän asiakkailleen. Hevostallin jälkeen menimme käymään lounaalla. Keskustelimme samalla mm. työkulttuurien eroista, esihenkilötyöskentelystä ja omien vahvuuksien hyödyntämisessä työelämässä. Lounaalta siirryimme toimistolle ja pääsin tutustumaan heidän tiloihinsa. Siellä tapasin taas paljon uusia ihmisiä.  Toimistolta lähdettyäni kävelin hotelille ja ihastelin kauniita maisemia.

Pe 21.4.

Perjantaina pääsin tutustumaan ACCESS 2000:n ja WCI:n yhteistyössä pitämään ”naisten taloon”. Siellä keskiössä ovat naiset ja heidän hyvinvointinsa. Aamupäivästä pääsin osallistumaan huovutustunnille. Kurssin vetäjä kertoi Suomessa olevan todella laadukasta käsityöopetusta. Hän sanoi myös, että Suomi mainitaan usein käsityöpiireissä. Ryhmäläisetkin ottivat minut hyvin vastaan ja auttoivat huovutustyöni kanssa. Kurssin jälkeen kahvittelimme ja keskustelimme WCI:n työntekijöiden Leen ja Dagmarin kanssa. Puheenaiheina olivat mm. työterveyshuolto, asuntotilanne sekä meidän ja heidän toimintansa yhteneväisyydet ja erot. Sama asia tuli ilmi, joka oli tullut koko viikon. Tuntuu, että toiminta on pohjimmiltaan hyvin samanlaista, vaikka sen raamit olisivatkin erit. Suurimmassa roolissa ovat aina läsnäolo ja yhdessä tekeminen. Ei niin väliä, mitä tehdään. 

Iltapäivällä pääsin osallistumaan virkkaustunnille. Osallistujat olivat ukrainalaisia naisia. Teimme siellä isöäidin neliöitä, jotka ovat minulle hyvin tuttuja omassa työssäni. Puheeksi tuli isoäidin neliön nimitys ja selvisi, että se tarkoittaa ainakin iiriksi, ukrainaksi, englanniksi, tsekiksi ja suomeksi juuri isoäidin neliötä. Kokeilimme sanoa sanaa eri kielillä. Suomeksi se tuntui olevan hankalin. Päivän päätteeksi kävelin taas hotelille kauniissa säässä.

La 22.4.

Viimeisenä päivänä osallistuin aamusta park run -tapahtumaan, joka on hyvin suosittu Irlannissa. Tapahtuma on joka lauantain klo 9:30 ja silloin juostaan 5 km:n pituinen matka. Juoksun jälkeen on aina kahvit ja teet. Tapahtuma oli todella mukava ja yhteishenki loistava. Siellä keskustelin erään miehen kanssa, joka kertoi työskentelevänsä välillä myös Suomessa. Hän kertoi, että myös Suomessa järjestetään kyseistä tapahtumaa. Tätä blogia kirjoittaessa olenkin menossa ensi lauantaina samaan tapahtumaan Tampereelle.

Juoksenteluiden jälkeen kävin nopeasti suihkussa hotelilla ja lähdin siitä kaupan kautta odottelemaan bussia. Bussi oli vähän myöhässä, mutta kerkesin silti ihan hyvin lentokentälle. Lentokentällä oli melko pitkät jonot turvatarkastukseen. Ensin lennettiin Riikaan ja sieltä kohti Suomea. Riikan lentokenttä oli pieni ja siellä kaikki meni nopeasti. Suomessa oli perillä noin puoli yksi yöllä. Kentältä menin bussilla hotelille. Hotellilta hyppäsin auton kyytiin ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Perillä oli noin klo 5 aamusta. Paluu matka oli melko raskas.

Liikkuvuusjaksoni oli hyvin antoisa. Irlanti on todella kaunis ja kiinnostava maa. Opin sen aikana paljon uutta ja pääsin näkemään, miten asioita voi hoitaa monella tapaa. Mieleenpainuvimpia olivat erilaisten ryhmien näkeminen ja keskustelut yhteiskunnallisista aiheista. Kokemuksesta saa varmasti uusia näkökulmia omaan työhöni.

T: Ronja 😊