Job-Shadowing matka Turkkiin

 

Pääsin job-shadowing matkalle Bursaan 24. – 28.4.2023. Lento Istanbuliin oli sunnuntaina 23.4, perillä klo 19.30 aikoihin. Harmikseni huomasin, että matkalaukkuni ei ollut päässyt koneeseen mukaan. Jäin sitä hoitamaan vielä kentälle ja onneksi olin ottanut kuvan laukustani ennen lähtöäni. Lupasivat toimittaa laukun hotelliini Bursaan, kun se saapuu Turkkiin. (Sain matkalaukkuni vasta torstaina.) Tämä asia harmitti, mutta päätin, etten anna sen vaikuttaa tähän mahtavaan mahdollisuuteen. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun olin Turkissa.

Pääsin klo 20.30 lähtevään linja-autoon lentokentältä Bursaan. Astuessani lentokentältä ulos ja kävellessäni linja-autojen lippuluukulle huomasin heti, kuinka erilaista ympäristö oli. Ympärillä oli paljon ihmisiä ja melu oli kovaa. Etenkin linja-autojen ympärillä oli erittäin paljon ihmisiä ja paljon huutamista. Kesti hetken tajuta, että kyseessä ei ollut riita, vaan ihmisillä on tapana puhua kovempaa kuin Suomessa. Linja-automatka kesti puolitoista tuntia. Istuin linja-autossa, kuuntelin musiikkia ja seurasin matkaamme ikkunasta. Päästiin Bursaan klo 22 aikaan. Menin linja-autoasemalta taksilla hotelliin. Taksijono kesti n. 15 minuuttia ja hotelilla olin klo 22.30 aikaan.

Pääsin joka päivä tutustumaan useaan paikkaan. Mukanani oli myös joka päivä eri henkilö, toimien oppaana sekä kääntäjänä. Heidän kanssa syntyi usein todella mielenkiintoisia keskusteluja. Kaikki olivat opettajia. Turkkilaista vieraanvaraisuus on jotain, mitä en ole aiemmin kokenut. Sain jokaisesta vierailupaikasta lahjan, usein jokin asiakkaiden tekemä käsityö, kuten rannekoru, maalaus, kännykkäpussukka, huovasta tehty lompakko ja helmistä tehty sormus. Turkkilaista teetä myös tarjottiin jokaisessa välissä. Tämä tarjoiltiin usein keksien, leivosten tai suklaan kera. 

Maanantai 24.4.

• Hüriyet Toplum ve Ruh Sağliği Merkezi, Hüriyet yhteisön mielenterveyskeskus
• Tämän organisaation asiakaskunta koostuu asiakkaista, joilla on skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä maahanmuuttajista, joilla on ahdistuneisuutta. Jokainen potilas käy pajoilla 2–5 kertaa viikossa ja joka päivä on n. 15–20 potilasta.
• Työntekijät koostuvat lääkäristä, sairaanhoitajista, opettajista sekä keittiöhenkilökunnasta. Heidän pajoillaan voi tehdä erilaisia käsitöitä, on fyysisiä ja mentaalisia harjoitteita sekä psykodraama. He myös kuuntelevat paljon musiikkia ja lukevat kirjoja, joista sitten keskustelevat. Potilaat pääsevät myös tiistaisin tekemään ruokaa. Opettajat vetävät nämä työpajat ja he tulevat aikuiskoulutuksen oppilaitokselta opettamaan tähän organisaatioon. Tarkoituksena on antaa potilaille onnistumisen kokemuksia, opettaa heitä toimimaan ryhmässä, antaa päiville sisältöä sekä auttaa mahdollisuuksien mukaan heitä saamaan opiskelu- tai työpaikan. Työntekijät myös puhuvat potilaiden kanssa hyvin avoimesti heidän sairauksistaan ja millaisia ennakkoluuloja ja stigmoja esiintyy yhteiskunnassa.
• Potilaat olivat hyvin innoissaan vierailustani ja yrittivät puhua englantia kanssani. He myös antoivat minulle rannekorun, jonka olivat tehneet.

• Lasten pahoinpitely ja päihdekuntoutus keskus
• Pääsin juttelemaan johtajan kanssa paikan toiminnasta. Tämä on valtion vetämä kuntoutuskeskus. Paikka on pääsääntöisesti tytöille ja he ovat 13–18-vuotiaita. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana 44 asiakasta. Työntekijät koostuvat lääkäreistä, sairaanhoitajista, psykiatreista, psykologeista sekä sosiaalityöntekijästä. Jokaisella asiakkaalla on omahoitaja. Asiakkaat asuvat keskuksessa ja kuntoutus voi kestää kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Oikeus yleensä määrä asiakkaat osallistumaan tähän kuntoutukseen. Vanhemmat saavat tulla käymään kerran viikossa.
• Päivät ovat hyvin strukturoituja ja alkavat niin, että kaikki kokoontuu hyvää huomenta -kokoukseen. Tämän jälkeen asiakkailla on tunnin verran liikuntaa. Päivä koostuu erilaisista työpajoista, kuten ruoanlaitto, käsityöt, korujen tekeminen, taide. Jokainen osallistuu vuorollaan jokaiseen työpajaan. Näiden jälkeen on tunti lukuaikaa ennen kuin vapaa aika alkaa. Asiakkaat, joilla on koulu vielä kesken, osallistuu myös oppitunteihin.
• Heillä on kolmivaiheinen ohjelma. Ensimmäisellä askeleella tutustutaan toimintaan ja totutaan olemaan siellä. Toisella askeleella, kun toiminta on tuttu, odotetaan hyvää käytöstä asiakkailta. Kolmannella askeleella, kun käytös on ollut hyvä, saavat asiakkaat käydä laitoksen ulkopuolella, kuten elokuvateatterissa saatetusti. Kun asiakkaat ovat täyttäneet 18-vuotta, he saavat valtiolta työpaikan.

Tiistai 25.4.

• Amatem, päihdekuntoutuskeskus
• Amatem on keskus päihdekuntoutujille. Kuntoutus on vapaaehtoista ja asiakkaat ovat itse yhteydessä heihin, kun haluavat viettää jakson Amatemissa. Kuntoutus on kuitenkin asiakkaille ilmaista. Asiakkaat ovat yleensä kuntoutusjaksolla 15–30 päivää. Asiakkaat ovat 18–65-vuotiaita. Kuntoutuksessa on sekä naisia että miehiä ja maksimissaan on mukana 12 asiakasta kerralla.
• Työntekijät koostuvat lääkäristä, sairaanhoitajista, psykologeista sekä toimintaterapeuteista. Mukana on myös opettajia, jotka tulevat aikuiskoulutuksen oppilaitokselta. He vetävät erilaisia työpajoja, kuten käsityö-, taide- ja urheiluaktiviteetteja. Työpajat pidetään kaksi kertaa päivässä ja asiakkaat käyvät kaikissa sovitun lukujärjestyksen mukaan. Asiakkaat tapaavat psykologin pitkin päivää ja päivään on varattu aikaa myös meditaatiolle.

• Bursan aikuiskoulutuskeskus
• Tämä aikuiskoulutuskeskus suuntaa opetuksensa aikuisiin naisiin. Kertoivat, että suurin osaa naisista olivat olleet kotiäitejä ennen kuin aloittivat opintojaan. Täällä on tarjolla sekä tutkintoon vieviä koulutuksia että harrastekursseja. Opiskelijoita on 70. Bursan aikuiskoulutuskeskus tarjoaa myös tukea kotiin ja muihin sosiaalisiin suhteisiin.
• Bursan aikuiskoulutuskeskuksessa voi opiskella mm. englantia, turkkia, kirjallisuutta, taidetta yms. Heillä on myös monenlaisia käsityökoulutuksia tarjolla, joissa opetetaan oppilaita käyttämään perinteisiä menetelmiä. Omia materiaaleja, kuten paperia, mustetta ja painettuja kankaita, opitaan luomaan näillä kursseilla. Käsityökoulutuksiin sisältyy mm. keramiikka, painanta, kudonta, nahkatyö, pitsityö, maalaaminen yms.

• Celal Sönmez Gündüzlü care, Kuntoutus- ja perheterapiakeskus
• Celal Sönmez Gündüzlü care on keskus autistisille aikuisille, 18–45-vuotiaille sekä lapsille koulupäivän jälkeen. Työntekijät koostuvat sairaanhoitajista, psykoterapeutista, fysioterapeutista, sosiaalityöntekijöistä sekä opettajista.
• Työpajoja on monenlaisia ja niissä vietetään yksi viikko ennen kuin siirrytään seuraavaan pajaan. Työpajoilla opetetaan monenlaisia asioita, kuten mm. arjenhallintataitoja, erilaisia käsitöitä, meditaatiota, koodausta ja muita teknologisia asioita, erilaisia urheilulajeja, mukaan lukien uinti, sillä heillä on käytössään oma uima-allas. Tarjolla on myös tukea koko perheelle, kuten erilaisia terapeuttisia tapaamisia ja tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa.

• Illalla liikuin turistina ja kävin kiertämässä erilaisissa turistikohteissa, mm. sulttaanien Osman Gazin ja Orhan Gazin hautakappelilla. Osman Gazi on Ottomaanien valtakunnan perustaja ja Orhan Gazi oli hänen poikansa.

Keskiviikko 26.4.

• Umurbey silkkituotantokeskus
• Pääsin tutustumaan silkkituotantokeskukseen. Siellä naiset saavat oppia silkkituotannosta sekä tuottamaan silkistä tuotteita, kuten vaatteita ja mattoja. Tuotannossa käytetään perinteisiä menetelmiä. Opiskelijoita ei ollut käynnin aikana paljon, n. 10 yhteensä.
• Pääsin tutustumaan silkkitoukan koko elämäkaareen sekä oppimaan miten kotelosta saadaan silkkiä. Sain myös tehdä yhden solmun silkkimattoon, jota yksi opiskelija teki sillä hetkellä.

• Silkki basaari
• Minut vietiin Bursan silkkibasaariin. Siellä oli monta liikettä, jotka kaikki myivät silkkituotteita. Sisäpihalla oli avoin osa, jossa oli kahvila. Oli todella miellyttävää kävellä siellä ja katsella kaikkia ihania silkkituotteita.
• Silkkibasaarin ulkopuolella oli iso plataanipuu. Oppaani kertoi, että puu on hyvin merkittävä Turkkilaisille ja tämä kyseinen puu on myös hyvin vanha.

• Mudanya taide ja ammatillinen koulutuskeskus aikuisille
• Suurin osa oppilaista ovat eläkkeellä olevia naisia, jotka haluavat oppia jotain uutta sekä löytää päiviinsä jotain mielekästä tekemistä. Heidän sosiaalinen kanssakäyminen myös lisääntyy, kun löytävät uusia ystäviä kursseista. Monet naiset myös alkavat myydä tekemiään tuotteita. 
• Heillä on monenlaisia perinteisiä käsityökursseja. He usein kierrättävät kotoa tuotuja tavaroita, kuten vaatteita, liinoja ja verhoja, tekemällä niistä uusia tuotteita. Koulutuskeskuksella on myös erinäköisiä tietoteknisiä kursseja, jossa opetetaan mm. Officen käyttö. Usein aloitetaan aivan perusasioista. Kaikista kursseista saa todistuksen osallistumisesta. Kurssien kesto vaihtelee kahdesta kuukaudesta vuoteen. Koulutuskeskuksella on useita tuhansia oppilaita.
• Koulutuskeskuksen yhteydessä on päiväkoti, jonne oppilaat, joilla on lapsia voi tuoda lapsensa. Lapset saavat olla päiväkodissa neljä tuntia päivässä ja ovat joko aamuvuorossa tai iltapäivällä paikalla. Koulutuskeskuksen yhteydessä on myös pieni kauppa, jossa myydään oppilaiden tekemiä käsitöitä. Itse ostin avaimenperän sieltä. 
• Museo
• Iltapäivällä kävin Bursan kaupungin museossa. Minulla oli onneksi oppaani mukana, sillä kaikki oli turkin kielellä ja hän käänsi asioita minulle. Hän kertoi muutenkin Bursan historiasta enemmän.
• Museon jälkeen vierailimme sulttaani Çelebi Mehmed Padişah hautakappelilla, jota kutsutaan vihreäksi hautakappeliksi.

Oppaani keskiviikkona, Ayse.

 Torstai 27.4.

• Rikostaustaisille tarkoitettu ehdonalaiskeskus
• Tämä keskus on tarkoitettu henkilöille, joilla on rikostausta. Osa asiakkaista ovat sellaisia, jotka ovat syyllistyneet yhteen rikokseen ja menevät sinne vankilan sijaan. Osa asiakkaista taas menevät tähän keskukseen suorittamaan kolme viimeistä vuotta tuomiostaan. Heillä on n. 14000 asiakasta ja heistä 3100 on päihdeongelma. Niistä asiakaista, ketkä suorittavat ohjelma loppuun, ainoastaan 10 % palaa rikollisuuden pariin. Ovat kuitenkin huomanneet, että niillä, joilla on päihdeongelma, retkahtavat ja palaavat rikollisuuden pariin todennäköisemmin kuin niillä, joilla ei ole päihdeongelmaa.
• Ehdonalaiskeskuksessa on sekä aikuisia että 12–18-vuotiaita lapsia. Heillä on kuitenkin omia työpajoja eivätkä vietä aikaa yhdessä. Keskuksessa on monenlaisia työpajoja, joiden tarkoitus on opettaa asiakkaille erilaisia taitoja. Niiden avulla asiakkaat saavat työpaikkoja, oppivat elämään ilman rikollisuutta sekä oppivat erilaisia arjen hallinnan taitoja. Asiakkaiden on myös mahdollista osallistua erilaisiin uskonnollisiin hetkiin. Tämä on heille vapaaehtoista. Kävin heidän tilassa tutustumassa ja pääsin juttelemaan heidän kanssaan. Todettu, miten tärkeää on, että asiakkaalla on mahdollisuus harjoittaa omaa uskontonsa, hänen niin halutessa. Minulle lahjoitettiin keskustelun jälkeen englanninkielinen Koraani. Täytyy myöntää, että liikutuin eleestä ja minun liikuttumiseni liikutti muut työntekijät. Ehdonalaiskeskuksen työntekijät koostuvat psykologeista, opettajista, sosiologeista, sosiaalityöntekijöistä sekä työntekijöitä, jotka huolehtivat lakiasioista.

• Osmangazi aikuiskoulutuskeskus
• Osmangazi aikuiskoulutuskeskuksessa oppilaat pääsevät valmistumaan ammattiin. Bursan jokaisella kaupunginalueella on oma aikuiskoulutuskeskus. Tämä on Bursan suurin ja Turkin neljänneksi suurin aikuiskoulutuskeskus. Kurssit ovat eri pituisia, neljästä tunnista kaksituhanteen kaksisataan tuntiin. Heillä on 47 eri työpajaa. Siellä voi opiskella mm. käsitöitä, dermatologia, kampaajaksi, kirjanpitoa ja kieliä. Heillä on myös maahanmuuttajille erilaisia kursseja, joissa opetetaan heille turkin kieltä ja kulttuuria. Heillä on tällä hetkellä n. 15 000 opiskelijaa ja n. 3000 maahanmuuttajaa. He toimivat myös läheisesti läheisen lukion kanssa.
• Yhteinen ateria
• Illalla pääsin syömään niiden henkilöiden kanssa, jotka olivat joko oppaina viikolla tai ovat töissä niissä paikoissa, jossa kävin tutustumassa. Oli tosi mukava nähdä heitä taas. Pääsimme vaihtamaan ajatuksia viikosta ja sain kertoa paljon siitä, miten Suomessa järjestetään erilaisia palveluita.

Perjantai 28.4.

• Keskustelu: Suomalainen aikuiskoulutusjärjestelmä
• Viimeisenä aamuna järjestettiin keskusteluhetki suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, painopisteenä aikuisopetus. Kerroin aluksi Suomen koulujärjestelmästä hieman ennen kuin kerroin millaisia mahdollisuuksia aikuisilla on Suomessa opiskella. Avasin heille myös Valo-Valmennusmallin, jossa työpajan asiakkaat voivat suorittaa opintopisteitä opinnollistamisen kautta. Syntyi mielenkiintoinen keskustelu aiheista. Kertoivat, että ihailevat suomalaista koulujärjestelmä, ihmettelevät kyllä, miten se voi olla niin hyvää ja toimivaa, vaikka se ei ole niin jäykkää tai ankaraa. Tarkoittivat tällä sitä, että kotiläksyjä ja kokeita ei ole niin paljon kuin joissain maissa on. Tuokio kesti pari tuntia.
• Istanbuliin syömään
• Illalla, job-shadowing matkan järjestäjä Ömer, lähti kanssani Istanbuliin. Menimme lautalla yli Bursasta Istanbuliin. Valo-Valmennusyhdistyksen pari työntekijää olivat olleet Istanbulissa samaan aikaan, kun minä Bursassa ja pääsimme osallistumaan Ömerin kanssa heidän projektin loppujuhlaan. Menimme ravintolaan, jossa oli erilaisia esiintyjiä ja paljon musiikkia. Ihmiset tanssisivat pöytien välissä ja ilmapiiri oli railakkaa. Oli tosi hauskaa!

Aterian jälkeen Ömer ajoi meidät hänen veljensä luokse hakeakseen hänen tyttärensä. Ömerin veli ja hänen vaimonsa kutsuivat minut vielä sisälle teelle. Täytyy sanoa, että turkkilainen tee on erittäin hyvää. Sitä tarjoillaan pienissä lasimukeissa ja se juodaan mustana, mikä oli minulle uutta. Teen jälkeen Ömer ajoi minut lentokenttähotelliin, johon saavuin klo 1 aikaan aamuyöllä. Aamulla herätys klo 7, aamupalalle ja lentokentälle. Suomessa olin klo 14 aikaan. Matkalaukkuni pääsi myös tällä kertaa perille.

Ja tietenkin pitää näyttää vielä pari kuvaa turkkilaisista kissoista.

Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut ja todella mielenkiintoinen. Ehdottomasti suosittelen job-shadowing matkoja. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsen uudelleen.